Joel Nokelaisen erityisansiot ovat dokumentoivassa valokuvauksessa (varsinkin perinteisten käsityötaitojen kuvausprojektit) ja puukolla veistämisen taidon välittäjänä ja opettajana. Suuri yleisö tuntee hänen veistämänsä hauraat lastusiipiset ja -pyrstöiset nk. joululinnut, muttei välttämättä niiden tekijää. Joululinnuissa yhdistyy hienolla tavalla aineeton ja aineellinen kulttuuriperintö: itse lintu ja sen tekemisen taito. Nokelainen oppi taidon isältään. Kyseessä on taidokas perinne, jonka alkuperä on hävinnyt menneisyyden hämäriin. Mainittakoon että hänen veistämänsä joululinnut poikkeavat sekä kooltaan että muodoltaan yleisimmistä perinteistä joululintumalleista. Erityisesti omalla esimerkillään vuolunäytöksissä Suomessa ja ulkomailla sekä Vuolukoulun toiminnalla (vuodesta 1994 alkaen), Vuolukirjalla (1996) ja Opi vuolemaan teoksella (2009) hän on osaltaan pitänyt huolen siitä, ettei tämä meille suomalaisille ominainen taito ole päässyt kokonaan katoamaan, vaan on välittynyt uusille sukupolville.